Rakennushankkeeseen ryhtyvä hyötyy ensisijaisesti toteumatiedoista itse. Viranomaiset voivat vaatia tietoja ja suunnitelmia rakentamisesta vain nimenomaiseen säännökseen perustuen. Vaatimusten on oltava yksilöityjä ja tarkkarajaisia. Tietovaatimusten määrä ei varsinaisesti kasva, mutta tiedon tulee olla koneluettavassa muodossa, jotta tieto saadaan virtaamaan eri tahojen välillä.
Suunnitteluprosessissa tuotetaan tietoa rakennuksesta merkittävästi suurempi määrä, kuin mitä uusi rakentamislaki edellyttää. Uusi valtakunnallinen rakennetun ympäristön tietojärjestelmä (Ryhti, vanha lyhenne RYTJ) kokoaa yhteen rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvät tiedot. Järjestelmään tulee kaksi tietovarantoa: yksi rakennustiedoille ja toinen alueidenkäytön tiedoille.
Sellaiset rakennuttajatahot, joiden rakennusten tietomalleja ei jatkuvasti ylläpidetä ja joiden tietomalleille ei ole luonnollista säilytyspaikkaa, voivat hyötyä rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä tarjoamalla omien hankkeiden tietomallit tietovarantoon säilöön. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi kertarakennuttajat ja asunto-osakeyhtiöt.
Hankkeissa, joissa on merkittävää ylläpitotarvetta, kuten kauppakeskukset, toimistot ja toimitilat, ylläpito kannattaa antaa arkkitehtitoimiston tehtäväksi. Tällöin tiloissa tehtävät muutokset päivitetään säännöllisesti tietomalliin ja mallin tietoihin voidaan luottaa aina, kun uusi muutos otetaan työn alle. Tällöin vältytään raskailta inventoinneilta, jotka aiheuttavat ylimääräisiä kuluja hankkeille.